 |
Museo, kahvila ja kauppa | |
|
Napsauta kuvia suurennosten saamiseksi
Rosalan Viikinkikeskus
Kartta viikinkikeskuksesta
Ainoa suomessa löytynyt riimukivi
Asenäyttely
Vangittu englantilainen munkki Alban
Viikinkilaivan pienoismalli
Viikinkikeskuksen taulut joissa esiintyvät maailmanpuu Yggdrasil, jumalten syntymäpaikka Ginnungagap ja jumalten kuolinkamppailu Ragnarök.
|
Saariston viikinkihistoria herää henkiin Rosalan viikinkikeskuksessa, museossa joka muun muassa esittelee löytöjä arkeologisista kaivauksista Örsundissa (nyk. Kyrksundet). Viikinkiaikaa (800-1050 j.Kr.) valaisee: - Näyttelyt jotka havainnollistavat viikinkien satamat ja kauppapaikat saaristossa - Auditoriossa esitettävät dianäytökset pohjoismaisesta viikinkimytologiasta - Pienoismallisarja erään viikingin elämästä ja hänen suhteestaan jumaliin - Näyttely viikinkiaikaisista asusteista, sotavarusteista ja aseista 360º virtuaalikuva museosta löytyy täältä. Löytöjä viikinkien kauppapaikalta Turun saaristossa Hiittisissä on vuodesta 1990 tutkittu vanhaa viikinkiaikaista kauppapaikkaa ruohoa kasvavan salmen rannalla. Muinainen merenranta oli viisi metriä nykyistä korkeammalla. Joukko nuoria avustaa Kansallismuseon tutkijoita. Kaivupaikalta on juuri löytynyt naisen viitan solki, korukiviä ja itämaisen hopearahan puolikas, joka osoittaa, että paikalla on käyty kauppaa. Rahan arvo riippui sen painosta. Kun tarvittiin pienempää
vaihtorahaa, kolikot yksinkertaisesti rikottiin ja rahasumma punnittiin
vaa'alla. Tästä johtuu vielä nykyisinkin käytössä oleva sanonta
rikkoa rahaa. Paikalta on löydetty myös muita rahoja, joista viisi on
lyöty Pohjois-Afrikassa. Muut rahat ovat Venäjältä,
Riimukivet Skandinaavinen rautakautinen kirjoitusjärjestelmä koostui riimuista, jotka otettiin käyttöön viimeistään 200-luvulla j.Kr. Latinalaisten kirjainmerkkien vaikutus riimujen kehittymiseen on selvä, mutta paljon on keskusteltu siitä, miten vaikutus on tulkittavissa ja millaiset sen edellyttämät kontaktit ovat olleet. Riimukirjoitus säilyi käytössä keskiajalla ja vielä paljon myöhemminkin latinalaisen kirjaimiston rinnalla; samalla riimumerkkien muodot ja merkitykset muuttuivat. Skandinaviasta tunnetaan viitisen tuhatta riimukirjoitusta, niin lohkareisiin ja kallioihin hakattuina kuin erilaisissa esineissä puuhun, luuhun ja metalliin kaiverrettuina. Riimumerkkien viivat ovat pystysuoria tai vinoja, ei vaakasuoria. Se osoittaa, että riimut soveltuivat leikattaviksi puuhun, jossa parhaan jäljen saa aikaan uurtamalla kohtisuoraan tai vinosti puun syitä vastaan. Tarvittiin vain veitsi ja pala puuta. Riimukirjoituksen tekniikka viittaa siihen, että kiveen hakatut riimut olisivat sittenkin olleet vähemmistönä ja samalla riimukivet muistomerkkeinä vain yksi riimujen käyttöyhteys. Eritoten Bergenin ja Lödösen kaivausten puuesineet ovat osoittaneet, että riimuja käytettiin myös kaupallisten, juridisten ja henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen. Parhaiten riimut kuitenkin tunnetaan riimukivistä. Suuri osa skandinaavisista riimukivistä on pystytetty 900-luvun lopun ja 1100-luvun välisenä aikana. Tämän ajan riimukivien kieli ja sisältö ovat hyvin yhtenäiset: riimukiviä pystytettiin vainajien muistomerkeiksi, joissa ilmaistiin, kuka tilasi eli antoi kirjoittaa riimut, kenen muistoksi ja (useimmiten) miten tilaaja ja vainaja olivat sukua toisilleen. Joskus seuraa tietoja vainajasta, paikasta jossa hän toimi tai kuoli taikka hänen kuolintavastaan. Vain muutamissa ruotsalaisissa riimukivissä mainitaan Suomi tässä yhteydessä. Monissa riimukirjoituksissa on lopuksi allekirjoitus - niiden perusteella tunnetaan koko joukko riimumestareita, esimerkiksi Igulfast, Balle, Visäte, Åsmund ja tuottoisin kaikista tunnetuista, Öpir. Erilaisia teorioita on esitetty siitä, miksi riimuja hakattiin kiviin. Koska lyhyen ajan kuluessa 900-luvulla 1100-luvun alkuun pystytettiin huomattava määrä riimukiviä, kristillisellä käännytystyöllä on täytynyt olla keskeinen merkitys niiden valmistamisessa. Monet riimukivet on jo varhaisena aikana siirretty pois alkuperäiseltä paikaltaan kirkon yhteyteen. Tämä viittaa siihen, että vihityn kirkkomaan puuttuminen olisi ollut syyna kivien laatimiseen. Riimukiven avulla vainajan suku olisi halunnut osoittaa julkisesti lojaalisuutta kirkkoa ja kristinuskoa kohtaan. Toisaalta riimukivet voi nähdä muussakin valossa, koska eräissä niistä on mm. vainajan perintöä koskevia mainintoja. Skandinaviasta löydetään keskimäärin yksi kiveen hakattu riimukirjoitus vuodessa. Riimulöydöt eivät jakaannu mitenkään tasaisesti eri puolille Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa, ja Suomi oli pitkään vailla tunnettuja löytöjä. Tosin Ahvenanmaan Kökarista on vuodelta 1667 tieto kahdesta riimukivestä, joista toinen oli järvessä, matalassa vedessä pinnan alla. Kiviä ei ole myöhemmin löydetty. Vuosina 1978 1982 Vöyriltä löydettiin kolme riimukirjoitusta. Ne ovat epätyypillisiä ja niiden iässä ei ole yksimielisyyttä. Vuonna 1997 Dragsfjärdin saaristosta, entisestä Hiittisten pitäjästä, löydettiin riimukiven osa, joka (kuten toinen Kökarista mainituista kivistä) makasi rantavedessä, salmen suussa, joka johtaa madaltuneeseen luonnonsatamaan. Jotunista hiekkakiveä oleva lohkare painaa 24 kg ja siinä on kahteen sisäkkäiseen vyöhykkeeseen järjestetty teksti sekä osa ns. riimueläimestä, josta erottuu pää ja kaula. Tekstistä on jäljellä vain kahdeksan riimua ja kaksi sanavälimerkkiä ulkovyöhykkeessä ja seitsemän riimua ja yksi sänävälimerkki sisemmässä. Tekstit ovat vapaasti tulkittuna 'lukekoon hän' (ken voi?) ja miehennimi Torfast. Riimut ovat todennäköisesti 1000-luvun lopulta. Lohkare lienee joutunut löytöpaikkaan aluksen painolastina tai jäihin vajonneessa reessä. Voi myös ajatella, että se on pystytetty löytöpaikan läheisyyteen ja myöhemmin hajonnut ja joutunut veteen.
Kahvila Tuuliruusu Kahvila Tuuliruusu tarjoaa hengähdystauon Saaristomeren Tuuliruususta voi myös varata tennistunnin viikinkikeskuksen vieressä olevalta tenniskentältä. Puh. 02-4667300.
Pääsymaksu Aikuiset 7 € / henkilö, lapset 4-14 v 3 € Varaukset ja tiedustelut Rosalan Viikinkikeskus Oy Reimarintie 5 25950 Rosala Puh 02-4667227 Fax 02-4667228
|
